Isänpäivä

Juhlimme isänpäivää hyvin perinteisin menoin. 

Edellisenä iltana tein täytekakun, joka sai aamulla kerma kuorrutteen sekä isän suosikki karkkien mukaisen koristelun. Tytär oli koulussa askarrellut kortin ja pienen söpön lahjan. 

Isä herätettiin viemällä lahja sänkyyn ja lapset tietysti huusivat isoon ääneen "HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ !". Voitte varmasti arvata, että isän silmät aukenivat hyvin nopeasti ja Hän alkoi hiljalleen unenpöppöröisenä tajuta, mitä juuri oikein tapahtui. Tässä välissä lapset pomppasivat jo sängylle ja antoivat lahjan isän (tai siis kuin meillä sanotaan, isin) syliin.

Söpön kortin lukemisen jälkeen avattiin lahjapaketti, josta kuoriutui lämpökerrasto (ei kukaan olisi voinut arvata) ja pieni liila huopa pussukka, joka oli isän lempivärisellä narulla suljettu. Jännitys kasvoi, kun naruja avattiin... siellä oli tyttären itse pyöreäksi leikkaamia, softiskankaisia ympyröitä. 

Seuraavaksi tytär piti esittelyn, että ne ovat kahden värisiä pelinappuloita, mustia ja pinkkejä. Huopapussin toisella sivulla oli liiduilla piirretty ruudukko. Ja kun nämä kaksi yhdistää, saamme ristinolla pelin ! Isä oli ihan otettu lahjasta ja He pelasivatkin yhdessä heti muutaman erän. 

Sitten kahville ja täytekakulle ! 

Kakun sisällä oli kaksi kerrosta. Toiseen kerrokseen laitoin Blå Bandin suklaamoussea ja toiseen vadelmamoussea. Kumpaankin lisätään noin desin verran kylmää maitoa ja vaahdotetaan sauvasekoittimella useita minuutteja. Sitten jääkaappiin ja valmista tuli. 

Helppoa, kuin mikä ja hyvää ! 

Kannattaa kokeilla.

Siinä jokaisen nauttiessa omasta kakkupalasestaan ja vanhemmat lisäksi kahvi kupposesta, ehti poikamme ihan omatoimisesti maistaa kakun sivusta, että maistuuko suoraan kakusta otettu kermavaahto paremmalta, kuin omalla lautasella oleva kermavaahto. Nii-in, kaikki tapahtuu parissa sekunnin murto-osassa ja siinä ei ehdi, kuin silmä hiukan liikahtaa liikkeen mukana. Lapset ovat lapsia ja hyvä niin.