Takaisin kotiin, jonka jälkeen äitini piipahti kahvilla ja toi sopivasti herkulliset leivokset tullessaan. Onnekas sattuma, sillä tänään on minun ja mieheni kihlajaispäivä. Kihlautumisesta on tänään kulunut viisitoista vuotta ! Ajatelkaa - siihen oikeasti mahtuu paljon. Ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja, yhdessä koettuja ja hiljaa yksinään surettuja. Sitä kai se yhteiselämä pähkinänkuoressa on, se on sitä niin kutsuttua elämää.
Sitten pikaisesti hakemaan neitiä kotiin. Päivä oli ollut kiva ja kaikki oli sujunut hyvin. Ensimmäinen läksykin oli saatu ja tehtiin heti kotiin tullessamme. Sovimme jo ennen koulun aloitusta, että läksyt tehdään heti koulusta tultua. Saa nähdä miten kauan järjestely onnistuu. Yritän ainakin, että hyvin hyvin pitkään.
Ensimmäinen kirja oli tietysti Aapinen ja sen sai tuoda kotiin. Huomasin kesken kirjan kontaktoimisen, että hei ! juuri tätä hetkeä olen odottanut viimeiset seitsemän vuotta ja nyt se on tässä. Se tuntui hyvältä. Olen todella ylpeä tyttärestämme, iso-pieni kouluaisemme.
Rakennusprojektimme jäi ensin odottamaan, sitten otimme askeleen eteenpäin ja melkein heti perään kaksi taakse. Nyt saimme asiat jälleen jotenkin rullaamaan ja yhden päätöksen tuloksia joudumme odottamaan alustavan tiedon mukaan vielä ainakin tämän viikon. Jonka jälkeen pari viikkoa per muutos kerta. Lisäksi laskemme päiviä erityiseen tapahtumaan ja olemme alaspäin laskiessa menossa numerossa seitsemän. Siihen voi tulla lisäksi vielä kaksikymmentä kolme päivää lisää. Erittäin hitaasti siis mennään, mutta nyt suunta on joka tapauksessa eteenpäin.
Kulisseissa siis tapahtuu paljon, josta päivitän blogiin, kun saamme jotain "käsissä tuntuvaa" aikaiseksi. Ehkä kirjoittelen jotain arasti jo ennen sitä...
Nyt lapsille iltapalaa, pesut ja nukkumaan.
Onhan huomenna sentään toinen koulupäivä, koskaan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti