Viime päiväni kuvina

Lunta, lunta ja lunta - voiko siltä enää välttyä missään päin Suomea. 

Lapset nauttivat lumessa peuhaamisesta ja itsekin tulee tietysti hypättyä mukaan ilonpitoon. Kovien pakkasien aikaan automme webasto, sanoi itsensä irti. Yhdistetään siihen vielä tyhjä akku ja turvatyynyjen varoitusvalon punaisena palaminen. Huoh... 

Huoltoaikaa ei herunut sitten mistään, joten tässä ollaan lasten kanssa oltu pari viikkoa isovanhempien auton varassa. Olen samalla saanut todistaa mukavia ja ei niin mukavia hetkiä elämässä. Yht´äkkiä edessäsi voi olla pahimmat pelkosi, jotka joutuu käymään väkisin läpi - silloin todella tuntee elävänsä yhden sekunnin kerrallaan.

Tästä johtuen, mummu oli meillä yökylässä toista viikkoa. Toisaalta ihan ok, sillä olen saanut oivan tilaisuuden pitää mummua silmällä ja helpottaa hänen arkeaan. Lapset olivat ihan innoissaan. Toisen viikon loppupuolella tyttäremme oli pahoillaan, kun yökylä loppui ja Hän joutuu nukkumaan lattiapedin sijasta, omassa sängyssään.

Kampaajani peruutin, sillä en olisi millään pystynyt kaiken tapahtuneen jälkeen, keskittymään itseeni. Tämä oli oikeastaan hyvästä, sillä päätin uudistua ja ensiviikolla lähtee tukasta reilusti mittaa, uuden värin kera. 

Kuvat, pexels.com, kotiäiti sisustaa ja nosh.fi

Silläkin uhalla, että saan kuulla myyväni asunnostamme kaiken irtonaisen - olen myynyt, tai oikeastaan lahjoitin pyöreän ruokapöytämme pois. Sen tuunaamisesta ei koskaan tullut mitään. En vain jaksanut enää katsella sitä, mitta tuli täyteen. 

Uuden ruokapöydän pukkijalat ovat edelleen ilman pöytälevyä. Olen nyt odottanut sen määrämittaan leikkaamista reilusti yli puolivuotta(!) Olenkin alkanut ajattelemaan levyn hankkimista täysin valmiina. Voitte varmasti uskoa miten hankalaa on "kattaa" lapsille päivän ruokailut pienelle, pyörillä olevalle sohvapöydälle tai vaihtoehtoisesti kanttiselle matalalle pöydälle, artekin lastentuolien kera. Tai kun porukkaa tulee kahville ja meillä ei ole edes ruokapöytää... uskomattoman noloa.

Tyttären koululla on hiihdetty viimeisen viikon, joka päivä. Alku oli kuitenkin hidas, sillä edellisvuoden monot olivat jääneet pieniksi. Paikkakunnan ainoasta urheiluliikkeestä ei löytynyt oikealla sidetyypillä uusia - ainoa vaihtoehto olisi ollut hankkia aikuisten kilpamonot, joiden hinnat lähtivät puolestatoista sadasta. Kääk ! Hankkimatta jäivät. Onneksi kuitenkin löysin facebookin marketplacesta oikeanlaiset ja myyjä ystävällisesti laittoi ne samantien matkaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Huomasin, että Noshilla (tiedättehän, ne ekologiset vaatteet) on suuret alennusmyynnit menossa. Selailin verkkokauppaa ja silmiini osui denimtunika, jota hiplailin joskus viime kesänä. Hinta ylitti silloin budjettini, mutta nyt hankin sen reilulla alella. Tunika ei ole vielä saapunut, joten ensiviikolla näen jääkö se käyttövaatteisiini vai ei. 

Flunssa on tehnyt tuloaan muutama päivän ja tietysti kurkkupastili, tee yms varastot ovat tyhjentyneet. Aamuisin erityisesti tuntee olevansa aika kipeä, mutta äidin on silti noustava ja tehtävä päivän työt.

Terveellisyys, painonhallinta ja liikunta ovat nostaneet kasvojaan merkittävästi. Koin tänä aamuna ahaa-elämyksen ja huomasin, että minulla on kuin onkin aikaa muutama tunti per päivä, edistää omaa terveyttäni, omien ajatuksieni kera. Tekosyitä tulee varmasti ladeltua, mutta yksikään niistä ei oikeasti ole pätevä. Kyse on valinnoista, ei mistään muusta !