Joka vuosi kylmät kelit yllättävät ja niin kävi tänäkin vuonna. Eikä aina auta, vaikka kuinka pipoa, lapasia, huivia ja muuta paksumpaa ulkovaatetusta heittää päälle - silti alkaa niiskuttaa.
Flunssakierre kävi läpi jälleen koko perheemme, joten päivitykset ovat joutuneet väistymään hetkeksi taka-alalle. Perheenäitinä ei kuitenkaan jää aikaa omalle levolle. Eräskin sanoi, että kuulostan ihan Paula Koivuniemeltä. Ajatelkaa Paulan käheä nauru ja tumma, matala puheääni. Totta, mutta onneksi ääneni on niistä viikoista jo jonkin verran kirkastunut.
Uskomattoman kauan on silti flunssa kestänyt. Kai sitä, pohojalaista periksiantamattomuutta isän puolelta on sen verran mukaan tarttunut, ettei sitä lääkäriin ihan pienistä mennä. Joten, eiköhän tämä tästä...
Ei voi, kun ikkunasta ihailla syksyn värejä ja haaveilla ulkoilusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti