Pieniä - suuria pohdintoja

Siellä ne nyt viimein ovat - valkoiset tuoksuherneet, hajuherneet...monta nimeä, mutta yhtä kaikki. Esikasvatuksen jälkeen istutin ne tasaisesti ympäri ruukkua, kun ajatuksena oli laittaa seinää vasten metallista verkkoa, jota pitkin saisivat kiipeillä. 

Jostain kumman syystä verkko on vain jäänyt ja jäänyt hankkimatta, joten oli pakko ottaa käyttöön vuonna yksi ja kaksi hankkimani köynnöstuet (vai miksi niitä nyt sitten virallisesti kutsutaankaan). Olen jo kauan sitten ajatellut myydä ne, koska eivät miellytä silmää sitten pätkän vertaa, mutta olkoon nyt, kun muutakaan ei ole. Lisäksi niiden muuksi vaihtaminen alkaa olla hiukan jo myöhäistä, sillä niitä vasten kiipeäminen on jo alkanut.

Kuvat: paramotor.fi / mapio.net

Tein kyselyn Instagramin puolella ja se kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: 

Kummassa asuisit - Keskustassa vai Hiekkasärkillä?

Vastaajista 33% vastasi keskustaan kyllä ja 67% ei. 

Ja Hiekkasärkät saivat kyllä ääniä 88% ja ei ääniä 12%. 

Voimme siis kyselyn tuloksen perusteella päätellä, että enemmistö valitsi Hiekksärkät asuinpaikakseen. Tilanne on nimittäin se, että vaikka tontti on jo plakkarissa, niin silti takaraivossa jyskyttää mahdollisuus asua, pyöräilymatkan päässä "suomen rivieralta". 

Olen tehnyt perinteiseen tapaan ruutupaperille alueiden plussat ja miinukset. Selkeää eroa en ole saanut aikaiseksi. Ehkä suurin kysymys on koulu ja vielä tarkennettuna koulukyydit. Koska kilometriraja madaltuu muutaman ensimmäisen koulunkäynti vuoden jälkeen. 

Kampaajani sanoi hyvin, että kun He päättivät omakotitalo tontistaan, niin Heillä ei käynyt mielessäkään lasten kouluasiat. Herää kysymys - olenko minä ihan hakoteillä, kun ajattelen tällaisia asioita(?) Menenkö ajatuksissani liian pitkälle(?) Onko koulun ajattelu edes  järkevää(?) 

Mielestäni ne ovat kuitenkin aika suuri osa arkea ja ainakin peruskoulun, yhdeksän vuoden ajan. Vaikka peruskoulu on pitkä siivu ihmisen elämässä, niin se ei kuitenkaan ole loppu - vaan alku. Siitähän "aikuisuus" vasta alkaa. Lisäksi uskon, että lapsemme lähtevät muualle opiskelemaan. Ja sen jälkeen en varmastikaan halua enää asua keskustassa. Hiekkasärkät ns. herää eloon joka kesä, jollaista ilmiötä keskustassa ei tunne. Toki turistit käyvät myös keskustan kaupoissa, mutta siellä ei tunne tietynlaista kesäfiilistä. 

Äitini sanoi, että aina voi talon myydä ja rakentaa uuden. Joo, mut ei jaksa enää. Näin ajateltuna se uusi talo olisi jo neljäs, jonka rakennamme. Siinä vaiheessa alkaa varmasti kisaväsymys painaa. Lisäksi olen seurannut tämänhetkisiä markkinoita ja myyntiajat tuntuvat olevan tolkuttoman pitkät. 

Jättäkää toki kommenttia boksiin asian tiimoilta. Huomenna onkin hammaslääkäri päivystykseen soitto (paniikki iskee !), enkä muuten varmaan nuku koko yönä.