keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Uudet perinteet ilmoille


Niin vain se sairastupa viimein väistyi - onneksi. 

Pääsiäinen lähestyy, oletko Sinä valmis? Minä en. 
Tapanani on ollut istuttaa ohraa ja sen tradition tein tänäkin vuonna - tosin paljon myöhempään, kuin yleensä. Nähtäväksi jää, vihertääkö se ennen Pääsiäistä vai ei, mutta onneksi on kukkia !


Onneksi juhlaan kuuluu muutakin. 

Ajattelimme yhdessä mieheni kanssa aloittaa uuden pääsiäisperinteen. Justiinsa näin ! Avainsana on juhlaruokailu. Ja koska kukaan perheenjäsenistämme ei syö lammasta, päädyimme suurissa suunnitelmissamme laittamaan jotain muuta laadukasta lihaa, perunoita (tai bataattia), asiaan kuuluvien lisukkeiden kera. 

Eipäs unohdeta jälkiruokaa. Olisi liian turvallinen vaihtoehto tehdä jälleen New Yorkin juustokakkua, pienellä pirteällä twistillä. Nyt tarvitaan jotain uutta ja raikasta - keväistä. Netti on pullollaan kaikenlaisia piirakoita, täytekakkuja, juustokakkuja, kuivakakkuja, raakaleivonnaistakin löytyy, suolaista ja makeaa. Mitä valita? 

Kun ajattelee vuosia eteenpäin, olisi enemmän kuin hienoa kokoontua isolla perheellä yhteen ja nauttia juhla-ateria. Toivottavasti meilläkin on silloin pöytä nuorta polvea täynnä. 

Nyt joku kysyy, entä perinteinen virpominen? 
Noh, olemme sen verran yksinäisiä susia täällä Perämeren rannalla, ettei kovin montaa virpomispaikkaa ole. Toki, taloyhtiömme on suhteellisen iso, mutta seurattuani toimintaa parin Pääsiäisen yli, voin todeta ettei moni avaa lapsille noidille ovea, valitettavasti. 

Kokkojen polttaminen on suosittua ja siihen kylkeen muutamat makkarat, joiden tuotto menee yleensä lähikoulun jonkin luokan retkeen eli erittäin hyvään tarkoitukseen. Niitä sitten muu perhe parit kappaleet ostavat. Itsehän en makkaraa syö ollenkaan - ei vain ole minun juttu. 

Pajunkissoja olisi kiva saada, mutta se riippuu paljon tulevien päivien ja viikkojen säästä. Lunta on tullut enemmän, kuin tarpeeksi. Toivotaan, ettei sitä missään nimessä tule enää lisää. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti