lauantai 3. helmikuuta 2018

Rakenna - Sisusta - Asu -messut

Kävimme tuhlaamassa saamamme Jetta-Talojen sponsoroimat pääsyliput, Ylivieskassa pidettävillä Rakenna - Sisusta - Asu -messuilla. 

Ulkona oli -15 astetta, mutta se kyllä tuntui paljon enemmältä. Olinkin aivan jäässä, sanan todellisessa merkityksessä, joten messuporteista sisään ja kahville ! 

Koska messut olivat "naapuri kaupungissa", ajattelimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja pyytää myös Jetta-Taloilta tarjousta taloprojektimme tiimoilta. Heidän pisteellään vierähtikin tovi, jos toinenkin. He olivat aidosti kiinnostuneita suunnitelmistamme ja mikä tietotaito messutiskin takana olikaan. 

Oli kiva, että saimme samalla tavata myös suunnittelijan, joka antoi heti muutamia vinkkejä pohjaamme koskien. Mietin jossain vaiheessa, että ihan kuin itse puhuisin. Hän sai heti hyvin juonesta kiinni, värimaailmaa myöden. Mieheni keskusteli hyvin asiantuntevasti Jetta-Talojen Akin kanssa. Mieheni alaa on enemmän se, mitä talon seinien väliin tulee ja miten kaikki pysyy koossa. Minulle jää kaikki se valmis pinta, mihin silmä osuu. Jako on siis hyvin selkeä - olisipa sen kaiken toteutuskin yhtä yksinkertaista.


Tänään oli messujen avajaispäivä ja hyvin siellä mahtui kävelemään, niin kuin näkyy. Olin varautunut käteisellä, jos jotain kivaa hankkimista löytyisi. Tiesin ennakkoon näytteilleasettajat ja kahta pistettä odotin erityisesti. Kummankaan yrityksen pisteellä ei ollut mitään ostettavaa. Siis tarkoitan, ettei Heillä ollut myynnissä tuotteita, vaan ainoastaan jotain rekvisiittaa ja esitteitä. Säästin siis rahani ja en hankkinut mitään.





Messuilta lähdimmekin Ylivieskan keskustan Pedrina´siin syömään. Siitä onkin aikaa, kun olemme päässeet ihan kahdestaan ulos syömään. Vietimme siis rauhallisen laatuaika hetken, kera erinomaisen ruoan. 

Ja kun kerran reissuun lähdettiin, niin luonnollinen valinta oli "työjuhta" eli rakennustoimiston toinen pakettiauto. Woe pojat ! Todellinen raksabiili, ei siihen naisen pitäisi kyytiin astua. Mieheni nauroi, niin makeasti kasvojeni ilmettä, kun autoon istahdin. Silti oli takaisin tullessa pakko näpsäistä kuva ja rajata siitä kaikki "sotku" pois.

Illan päälle tuli katsastettua esitesaalis, joita täytyy vielä huomenna selata uudelleen. 

Kävin tontillakin muutama päivä sitten ajelemassa ja siellä näyttää nykyään tältä - kaikki lumen peitossa. Siitä olen hyvilläni, ettei siellä näyttäisi olevan sen suurempia, leveärunkoisia puita. Lisäksi toivon, ettei kiviäkään löydy suunnatonta määrää, niinkuin toisen mökkitontin kanssa kävi. Tähän en kuitenkaan suostu uskomaan kovin lujaa, koska maaperätutkimuksen luettuani, tiedän maan olevan ihan muita aineksia, kuin kalliota tai sen suurempia kiviä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti