Paikka jonne asumuksemme rakennamme (toivotaan ainakin niin, ellei mikään mene oikein pahasti vikaan). Toivon suunnattomasti, että naapurustosta löytyy lapsillemme kavereita, koska niitä olemme kaivanneet jo pitkään.
En voi sanoin kuvailla millainen hetki oli löytää oma tontti. Se hetki otti todellakin tunteisiin... Mutta arvatkaas miten vaikeaa siitä oli pysyä hiljaa, edes hetken aikaa.
Tontin postiosoite sattuu viittaamaan rakennusalaan, jolla mieheni siis yksityisyrittäjänä toimii. Hauska sattuma, jonka luonnollisesti tulee itse muistamaan, mutta joka painuu myös asiakkaiden mieliin.
Kuten kuvasta näkyy, sisääntulo sivun pituudella on mittaa - huh hui ! Tontin pinta-ala on hiukan vajaa 2200 m2 ja rakennusoikeuttakin ihan kivasti. Eiköhän siihen yksi Kannustalon Lato mahdu ja autotalli/-katos.
Yksi haaveistani olisi saada takapihalle erillinen saunatupa, jonka yhteydessä olisi myös erillinen huone, etelästä saapuville yöpyjille.
Voin jo kuvitella, miten mieheni sanoisi tähän väliin, "...ja se poreallas/palju !". Noh, kai miehenkin täytyy saada jotain, kun melkein koko talo on minun kädenjälkeä. Suotakoon se Hänelle !
Kaikki tämä on extraa ja luulen, että niiden hetki tulee kuitenkin vasta tärkeimpien rakentamisien jälkeen.
Kai se on jo sanomattakin selvää, että koko perheemme on erittäin innostunut oman kodin rakentamisesta ja pääsystä raksalle duunaamaan jotain. Viime projektista onkin jo aikaa.
Otamme kuitenkin pieniä askeleita projektin kanssa, jotta ei tulisi hirveästi takapakkia. Hankalaa se kyllä on ihmiselle, kuka on "hetikaikkimullenyt" -tyylinen, mutta ehkä se iän myötä helpottuu - tai sitten ei.
Saimme viikonloppuna harvinaista herkkua, jonka osaamista on pidetty salassa viimeiset 15 vuotta (eli niin kauan olemme mieheni kanssa olleet yhdessä).
Oma tekemiä tuulihattuja, mansikkahillo rahkatäytteellä !
Ja kuten kuvasta näkyy, ei paljon ehtinyt miettimään kuvakulmia tai stailauksia kun mies sanoi, "Ota nyt ihmeessä kuva blogiisi". Heh, kuinka hauska mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti