sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Marimekon Pentu

Huonekuusi - on siinä harvinainen veijari.

On käynyt nimittäin niin, että paikkakunnan hyväkuntoiset huonekuuset on ostettu loppuun, joten jouduin omani erikseen tilaamaan kukkakauppiaan tukusta. Saapuu kuulemma jo ensi viikolla, joten silloin ensimmäinen diy jouluprojekti lähtee eetteristä ulos - stay tuned ! 

Sillä aikaa kun huonekuusi saapuu, niin jatkan muilla aiheilla.

Tunnetusti netti on lukuisien asioiden aarreaitta. Etsin Marimekon kangaspaloja, jotka liittyvät yhteen toiseen diy jouluprojektiin. En löytänyt mieleisiä kankaita, joten laitoin ostoilmoituksen tori.fi sivustolle sekä Facebookin Marimekko kirppikselle. En olisi heti uskonut, että saisin välittömästi useita sähköposteja vastaukseksi, mutta niin vain kävi. 



Joukosta nousi esiin rouva, kuka oli harrastanut Marimekkoilua useita kymmeniä vuosia. Häneltä ostin ensin erästä toista kangasta (päivitys tulossa myöhemmin) ja siinä samalla tuli juttua mitä Hänen elämäänsä kuuluu ja mitä minä teen. Kerroin muunmuassa kirjoittavani blogia Bloggeriin ym saitteihin. Siispä Hän oli käynyt lukemassa blogiani ja mustavalkoisen sisustustyylini nähtyään sain uudelleen sähköpostiä, jossa oli muutama kangaskuva lisää. 

Yhdessä kuvassa oli Marimekon Pentu kangasta, mustavalkoisena. Hän oli sen joskus hankkinut, mutta se oli kuitenkin jäänyt hyllylle odottelemaan ideaa, mitä siitä syntyisi. Kangas on kakkoslaatua, koska siitä puuttuu reunoista Marimekon teksti, nimi, vuosiluku sekä suunnittelijat. Se ei minua haitannut, joten tein kankaasta samantien kaupat. Jes !

Halusin tietää tietysti lisää, joten lähetin Marimekon asiakaspalveluun sähköpostia ja kysyin lisätietoja kankaasta. Sain vastaukseksi, että arkistomme on laaja (uskon sen), joten etsimisessä voi vierähtää hetki, jos toinenkin. 

Kuitenkin vielä samana päivänä sain tiedon, että kankaan nimi on Pentu ja sitä on ollut useampaan otteeseen, erilaisissa tuotannossa mukana. Sen ovat suunnitelleet Maija Isola ja Kristina Leppo (Isola), vuonna 1980. Kangas on siis muutaman vuoden iäkkäämpi, kuin minä. Hauskaa !



Ja sitten rohkeasti ompelemaan ! Se onkin "veret seisauttava projekti", jota en mielellään tee, jos ei ole aivan pakko. Nyt kuitenkin makuuhuone suorastaan huusi verhoa ja kangas oli valmiina, joten nyt sitä mennään. 

Ompeluun lisähaasteen toi erittäin utelias pikkupoika, joka niin viattomasti leikki legoilla olohuoneen lattialla. Ykskaks nuppineulojen korjauksen yhteydessä, ompelukone lähti ompelemaan suoraa ommelta ihan itsekseen(?) 

Kuva kertoo kaiken ! Niin viattoman pikkupojan käsi oli polkimella ja pelästynyt ilme kasvoillaan. Hämmästynyt olin minäkin ! Onneksi sormeni eivät olleet lähelläkään ompelukoneen neulaa ja ommel oli todellakin suoraa, joten suoraan se meni. Huh huh ! 



Vaikeuksien (vai pitäisikö sanoa, yllätyksien kautta) voittoon, joten tässä Pentu nyt on ! 
Huomasin ensimmäisenä iltana, verhon laitoin järkeen ettei huoneessa enää kaikunut. Uskomatonta, miten yksi, ohut kankainen verho, voi heti vaikuttaa noinkin paljon. Ensinnäkin kaikuun ja toisekseen yleiseen fiilikseen. 

Ei kerrota kenellekään, että verho jäi pari senttiä jalkalistan yläpuolelle, mutta se ei minua juuri nyt haittaa. Olen vain onnellinen uudesta "retro" verhostani ja jos joskus kodissamme on korkeampi huonekorkeus, niin voin metsästää kangasta lisää tai ommella ylä/ala osaan mustan kaistaleen. 

Suuri kiitos kuuluu rouvalle, joka kankaan minulle myi ! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti